Eurooppalainen asketismi

Nyt teidän olisi syytä ajatella eläkkeitä, sekä omianne että muiden. Toissayönä nukkumisen sijaan päässänne piti pyöriä työttömyysturva ja pelko tulevaisuudesta, viikonloppuna miettikää huolestuneena sosiaaliturvaa ja perhetukijärjestelmää. On huolehdittava, ajateltava tuleva jo valmiina. Huoli kannattelee maailmaa ja sinun on kannettava sitä. Euroopan poliittinen eliitti on viime vuodet opiskellut kiivaasti Heideggeria ja tämän yritystä päivittää kristinusko nykymaailmaan.

Ne sanovat, että kaiken takana on ”väestön ikääntyminen”, tai ”talouskriisi”, vai oliko se ”kilpailukyky”.

Viesti on selvä eikä tulkintamahdollisuuksia ole: me elämme liian vanhoiksi, me olemme liian usein sairaita tai koulussa tai opiskelemassa, meitä on liian paljon tai teemme lapsia liian vähän ja liian myöhään, tai ainakin meitä on liian vähän töissä ja liikaa toimettomina. Pelastaaksemme maamme olisi parempi, että olisimme kaikki kuolleita, terveitä, perheettömiä ja töissä aamusta iltaan ja illasta aamuun, ilman mitään oikeuksia, Paltamon malliin.

On säästettävä ja karsittava. Mutta on myös tehtävä sairaudesta, toimettomuudesta ja opiskelusta vähemmän houkuttelevaa. Niistä on tehtävä työtä. Ja työ, se on iloinen asia, ei ihminen muuta tarvitse kuin jonkun jolle tehdä työtä.

Ei ihme, että niin monia masentaa. Ihme on, että emme ole jo ottaneet itseämme hengiltä, niin masentava on Euroopan Unionin ja paikallispoliitikkojemme tarjoama tulevaisuus, tai sen olemattomuus.

Me olemme kuitenkin toistaiseksi hengissä. Ainoa kuollut on Eurooppa. Projekti, joka säästi itsensä hengiltä jo hyvissä ajoin ennen eläkepommin pamahdusta.

Hallituksien opetukset eläkepommin suhteen ovat samoja kuin työllisyyden ja sosiaaliturvan: olemme jokainen yksilöllisesti vastuussa, tuhlaamme liikaa (tai liian vähän), emme osaa sopeutua markkinoiden vaatimuksiin, emme osaa myydä itseämme mihin hintaan tahansa (mahdollisimman kilpailukykyiseen, siis), emme osaa käyttäytyä kuin yritys ja riistää itseämme kylliksi. Siksi olemme syypäitä Euroopan – johon meitä ei koskaan mukaan otettukaan – umpikujaan.

Lääke, jolla potilas tapetaan on tiedossa: maksa itse sosiaaliturvasi, hoida itse sairautesi, huolehdi itse eläkkeestäsi, työttömyysturvastasi, asumisestasi, koulutuksestasi, liikkumisestasi. Ja sitten jos sanot, että et tarvitse valtiota, poliitikkoja ja poliiseja, niin sinut leimataan yhteiskunnan vastaiseksi, ellei peräti pyhän yhteisöllisyyden viholliseksi, ja jos ei ammuta terroristina, niin ainakin amputoidaan liikuntakyvyttömäksi. Siinä teille catch22.

Mitä teet? Kun pullahdat tähän maailmaan, ala ajatella kuolemaasi, mahdollista sairastumistasi ja asumistasi. Oman kuolevaisuutesi, oman haurautesi meditoiminen tekee sinusta kunnon syvällisen kristillisen filosofin, elämän – ja etenkin toisten elämän – vihaajan. Mutta oletpa kuitenkin yksilö. Minä. Voit huoletta syyttää kreikkalaisia tai irlantilaisia pahoinvoinnistasi.

Koska elämäsi on pelkkää velkaa tälle ahneelle Euroopalle, ota siksi velkaa myös asumiseesi, koulutukseesi ja terveydenhoitoosi, sido itsesi takaisinmaksusuunnitelmaan, ota vastaan mikä tahansa työ milloin tahansa, jotta voit maksaa korot elämästäsi ja lyhentää sitä sopivasti kerran kuussa.

Terveydenhoito ja sosiaaliturva on muutettava velaksi, asuminen ja liikkuminen ehdolliseksi, opiskelu ja tieto lainaksi, ja niiden avaimet ovat milloin minkin Pyhän Pietarin taskussa.

Asketismi: säästäväisyys tulevaisuuden vuoksi, Euroopan kapitalismin tulevaisuuden, ei sinun.

Advertisements
Post a comment or leave a trackback: Trackback URL.

Trackbacks

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: