Kommentti julistukseen ”Murrostorstai 2009: Emme maksa kriisiänne!”
Kommentoitava artikkeli löytyy täältä.
—
Vihdoinkin näin tämän murrostorstai tai vihan torstai -julistuksen. En haluaisi olla ironinen näin ”luokkakantaisen” (Tiedonantajan 70-luvulla viljelemä termi) julistuksen edessä, mutta kertoisitteko, mitä tarkoittaa: ”Koska on todellakin luokkakantaista, että absoluuttista palkkamäärää voidaan vähentää osinkotulojen hyväksi”? Tiivistyykö siis palkkatyön vastainen kamppailu täksi palkkatulojen tai ”absoluuttisen palkkamäärän” vähentämiseksi?
Kiehtova on myös ajatus – jota teksti ei avaa – siitä, että työttömät, nuoret jne. joista teksti puhuu ja joiden asemaa se haluaa puolustaa, ovat niitä, jotka hyötyvät osinkotuloina ”absoluuttisen palkkamäärän” vähentämisestä. Mutta pitäisi mainita, mistä osuuksista/osakkeista nämä saavat osinkotuloja. Muuten voisin sanoa, että jos tämä teksti on sitä konkreettista ja ei-teoreettista poliittisen taistelun organisointia, niin elämä teoriassa on huomattavasti hauskempaa ja myös poliittisempaa.
Heti alussa puhutaan ”talouskriisin aiheuttajista” eikä kapitalismin kriisistä (varmaan sitä kuuluisaa taktiikkaa) eikä mainita, että kapitalismin kriisi on aina ylituotannon ja sitä kautta tuotannon organisoinnin ja hallinnan/vallan kriisi. Sitten jatketaan ”tasaisemman tulonjaon puolesta”, tämä moderaatti vaatimus on täysin vailla tolkkua, koska se ei tarkoita mitään ja siirtää kamppailun tasa-arvoretoriikan jne. piiriin.
On tietysti oireellista, että ”luokkakantainen” liike hylkää sekä kapitalismikritiikin että työväenluokan edun ja vaatii vain tasaisempaa tulonjakoa. En näe eroa demareihin tai obamoihin. Lieneekö taktiikkaa.
SAK:n jne. työttömien varjolla masinoimasta hallituksenvastaisesta protestista on ehkä liiallista toitottaa suurena käänteenä, vaikka katselisikin telkkarin välityksellä yhteiskuntaan.
Sitten pari pointtia: Ovatko kaikki valmiita allekirjoittaman työtön–työssä-vastakohtaisuuden ja työttömyyden mobilisoinnin (toivon, edes tai vain taktisena) välineenä? Mikäli näin on, niin koko prekarisaation kuvio on heitetty käytännössä romukoppaan, koska prekaarin kategorialla olemme yrittäneet ylittää ja hajottaa tuon vastakkaisuuden ja tuoda uuden kategorian: eli työttömyyden vain työnä, josta ei makseta ja palkkatyön työttömyytenä, josta maksetaan – samalla yrittäen murtaa palkkatyöläisten ja prekaarien välisen erottelun, jota ay-liike ja vasemmisto ylläpitävät. Asetelma palauttaa kamppailuhorisontiksi tilanteen ennen 90-luvun lamaa ja osin tilanteeseen ennen uuden ei-palkkatyön kautta määrittyvän luokkasubjektin syntymää, jos näin voi sanoa. Eli kapitalismianalyysi (kasautumisen muutos), jota olemme eri tahoilla tehneet on siis todellakin Valtamedian edustajien näkemyksen mukaan pelkkää teoriaa, harhaa, savuverho eikä palkkatyösuhteessa ja palkkatyöläinen–palkkatyötön-suhteessa ole tapahtunut minkäänlaisia muutoksia, hajoamista, kategorioiden sekoittumista. Mutta tämä on vain teoriaa…
Mitä tarkoittaa: ”Työelämän ja tuotannon rakennemuutos vei Suomea kohti globaaleja markkinoita luoden siten uusia markkinoita uusille aloille”. En hyvällä tahdollakaan ymmärrä, mitä tämä konkreettinen virke tarkoittaa. Ikään kuin se olisi napattu jostain televisio-ohjelmasta.
Tekstin analyysi lamasta on suoraan Helsingin Sanomien sivuilta: työttömyys, fasismi, paluu 30-luvulle. Kas kun ei vielä taistella vihreän new dealin puolesta.
”Henkilöt, opit ja talouden kehitysmallit” jne. Tämä on jonkun Attacilaisen kirjoittamaa, ja mitäpä tarkoittaa: ”Tämä prosessi ei johdu yksilöistä vaan rakenteesta, jonka ’loogisuus’ vie kohti irrationaalisia päätöksiä”. Toki ymmärrän, että tämän julistuksen epäloogisuus vie, sen on vietävä kohti rationaalisia päätöksiä, vaikka päätösten ei kai koskaan kunnon desisionistien mielestä pitäisi olla rationaalisia. Mutta kenties juuri sekavuudessa on julistuksen ja sen aikaan saaman liikkeen voima.
Ei yhtään konkreettista sanaa siitä, miten kapitalisti pannaan maksamaan ”lasku”. Ehkä kapitalisteilla on siihen moraalinen velvollisuus, koska laskut ja velat on aina maksettava. Olen varmaan vainoharhainen, mutta heiluuko taustalla tuo vanha ajatus kapitalistista epärehellisenä ja varkaana, joka ei maksa oikeaa hintaa työstä? Ollaanko nyt kamppailemassa ”oikeudenmukaisen” yhteiskunnan ja tulonjaon puolesta porvarillisen oikeuden sisällä. Tässä asiassa olen kapitalistin ja Leninin kanssa samoilla linjoilla ja jättäisin laskujen maksamisen ja velkojen perimisen muille.
Ja sitten vielä vaaditaan elvytystä, sen oikeaa kohdentamista. Onpas konkreettista, sinne vaan eduskuntaan marssimaan.
Rahaa on ”suunnattava massojen toimeentuloon” – luokkakantaisuus on siis massojen etujen ajamista, massat ovat sen luokka – olisi kannattanut jättää Arendtit selaamatta, niin ei mystisiä massoja tarvitsisi puolustaa.
Vaatimuksena on ”taattu toimeentulo”. Mitä se tarkoittaa? Ei yhtään mitään konkreettista. Sen löydämme jokaisesta vasemmistolaisesta läpyskästä ja köyhien ystävien puheenvuoroista. Kuten yhtälailla abstraktit: asuminen ei saa olla bisnestä, raha ei saa määrätä, järjetön/järkevä on myös kiva argumentti julkisen liikenteen kehittämisessä.
Nähdäkseni meillä on vain oikeus kerjäämiseen ja mitä muuta tämä julistus on kuin tasaisemman tulonjaon, järkevän joukkoliikenteen, taatun toimeentulon kerjäämistä? Kerjäämisestä voisi saada jotain, jos sen kääntäisi yhteiskuntatulon, biotulon, perustulon vaatimuksen puoleksi ja yhdistäisi siihen, mutta näinhän ei haluta tehdä.
Pidän ”typeristä betoniseinistä” maalattuina tai ei, koska ne ainakin kommunikoivat jotain…
Tekstiin sopivat paremmin kuin hyvin Marxin sanat: ”Laatimalla periaateohjelmia (sen sijaan, että tuo laadinta lykättäisiin myöhempään, kun sitä on valmisteltu pitempiaikaisella yhteistoiminnalla) pystytetään koko maailman nähtäväksi merkkipaaluja, joiden mukaan tullaan mittaamaan puoluetoiminnan tasoa”.
Julistuksen teksti vaatii ”luokkakantaista päättäväisyyttä”, mutta on luokattoman päätöntä.
J. Vähämäki
Itsen alistus 